Mummola

Mummola

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Alakerran ovenpielet VALMIIT!

Ei tahdo mennä jakeluun, että oikeasti on saatu homma tehtyä!! Lapsi on vuoden ja en ollut edes raskaana kun alakerrasta irrotettiin ovet ja sen jälkeen ollaankin oltu betoniaukkojen kanssa. Nyt on karmit ja listat paikallaan. Alakerran sisustaminen odottelee aika vahvasti sitä, että saadaan mökille vietyä iso kasa roinaa. Ja toisekseen sitä, että A suostuu luopumaan edes jostain kaiuttimista, sitä odotellessa...
Kenkätelineitä pitäisi saada lisää..


Mitään sisustuskuvia alakerrasta ei kyllä vielä saa, mutta tätä edistystä on kyllä pakko hehkuttaa!
Isoin homma oli kyllä puuvalmiiden pintojen käsittely. Jos oltaisiinkin haluttu valkoista valmislistaa niin olisi ollut helpompi. Mutta lopputulos on huomattavasti parempi kuin valkoisilla listoilla. Lisäksi saatiin oviaukkoihin lattiaan metallilistat liimattua. Toisessa oviaukossa on liikuntasauma ja toisessa laatta vaihtuu maalatuksi lattiaksi.

Viimeistely ei kyllä tosiaankaan ole turhaa!

Lattiamaalia pitäisi paikata..






sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Viimeiset puserrukset

Hyvää uutta vuotta!

Kovin hienosti ei jatkunut tekstien kirjoittaminen viime vuonna. Nyt kuitenkin taas ihan oikeasti remontti jatkuu, joten muistuu mieleen myös dokumentointi.

Taas mennään!
Alakerran ovien pielet jäivät todella industrial-henkisiksi, ja niiden siistimistä on siirretty ja pohdittu, mitä ylipäätään niille pitäisi tehdä. Nyt kuitenkin päätettiin, että pääsiäisenä pitää ainakin aloittaa. Suunnitelmaksi tuli peittää oviaukot puisilla karmeilla ja listoittaa. Puutavaran ostaminen ilman peräkärryä, lapsen ja rattaiden kanssa oli taas ahtauksen taidonnäyte, mutta saatiin kamat kotiin. Ei tosin kaikkia, selkeästi on tarvikkeiden laskemisen taito ruostunut välivuonna. Listaa pitää hakea vielä lisää, jotta saadaan homma purkkiin kokonaan.


Väriksi valikoitui tikkurilan kuultavista sisäväreistä Polku
Listoja värissä
Täytyy sanoa, että parhaita päätöksiä ikinä oli remontoida pikkumakkarit jo ennen lapsen syntymää. Ei todellakaan käy kateeksi sellaisia perheitä, joissa yritetään rakentaa tai remontoida pienten lasten kanssa. Ainakin tuo meidän tapaus on sen verran osallistuvaa sorttia, että haasteellista on. Jatkoa seuraa edelleen, mutta ei varmaankaan taas kannata pidättää hengitystä!

Jotain on jo paikallaankin!